Seikkailuja haltiamailla...
Alkuperä ja nimi - Ulkonäkö ja yleiset taidot - Yhteiskunta, kaupungit ja asuminen - Liikkuminen
Suku - Vaatetus ja koristelu - Taide - Ruoka ja ruokailu - Toimeentulo - Kieli ja kirjoitustaito
Koulut ja koulutus - Sodankäynti - Uskonto, uskomukset ja juhlapäivät - Muuta
Merihaltiat syntyivät kun Jumalten Aikana kun suurjumalatar Arrael loi merta rakastavan suurhaltian hiuksesta ja numikir-kalan suomusta kokonaan uuden rodun, meressä elävät haltiat hänen palvojikseen. Heitä kutsutaan merihaltioiksi yksinkertaisesti asuinpaikkansa vuoksi. Merihaltiat kutsuvat itseään mieluummin nimellä Thril nath Arrael, Arraelin lapset tai yksinkertaisesti vain árriliksi.
Merihaltiat ovat suunnilleen yhtä pitkiä kuin suurhaltiat, eli noin 180cm. He ovat kuitenkin suurhaltioita pyöreämpiä, mutta kauniilla tavalla, toisin kuin esimerkiksi jotkin Emerthalin lihavat hallitsijat. Merihaltian iho on siniharmaa ja heidän selkänsä ja käsien ja jalkojen takaosat ovat samanväristen suomujen peitossa. Selässä, käsissä ja jaloissa on piikikkäät evät, joiden merkitystä ei tosin kukaan tiedä. Merihaltian silmät ovat kultaiset tai hopeat kuten heidän hiuksensakin. Hiukset ovat ohuet ja yhtä silkkisen pehmeät kuin suurhaltioiden. Heidän korvansa ovat lyhyet, mutta kärjistä suipot kuten haltioilla on yleisesti.
Merihaltia pystyy hengittämään veden alla, vaikka heillä ei olekaan kiduksia, pelkästään Arraelin heille antaman lahjan avulla. He pystyvät elämään myös maan päällä, mutta moni kokee maalla liikkumisen kömpelöksi.
Merihaltioiden yhteiskunnissa naiset hoitavat tärkeimpiä viroja ja tehtäviä. Miehet puolestaan ovat kotona, hoitavat jälkikasvua, tekevät ruokaa ja käyvät yksinkertaisissa töissä, eli aivan erilailla kuin muissa yhteiskunnissa. Arinumin valtakuntaa johtaa itse Arrael, jonka neuvonantajina ovat Meren Raati, viisi viisainta merihaltiaoppinutta, kaikki he naisia. Jokaisella kaupungilla on myös oma raatinsa, joka vastaa pienemmistä, kaupunkia koskevista asioista., kuten myös kaupungin läheisistä kylistä.
Merenalaiset kaupungit ovat rakennettu kauniista koralleista suurten merikasvien sekaan, jotka ovat osana kaupunkia ja sen rakennuksia. Nämä kaupungit on usein rakennettu paikkoihin meren pohjassa, joita on helppo puolustaa, esimerkiksi niin, että kaupungin muureina toimii kallio ainakin osittain. Maanpäälliset kaupungit puolestaan on rakennettu marmorista ja suurien merieläinten luista. Nämä kaupungit on yleensä rakennettu lähelle järviä tai soille, sillä merihaltiat haluavat aina välillä käydä vedessä kastelemassa suomujaan. Yleisimmät rakennusten koristeluaiheet ovat aallot ja suurjumalatar Arrael.
He asuvat niin meren alla kuin maan päällä suurissa kaupungeissa, eikä heillä ole pienempiä kyliä, kuten muilla roduilla. Peltojen lähettyvillä saattaa olla pieniä mökkejä, joissa työntekijät voivat syödä ja levätä, mutta illan tullessa he palaavat kaupunkiinsa omiin koteihinsa. Merihaltioilla on torien sijasta suuria saleja, joihin he kokoontuvat myymään omia tuotteitaan ja tutkimaan mitä muilla on tarjottavana.
Meressä nämä haltiat käyttävät kulkemiseen merihevosia, jotka ovat nopeampia uimaan kuin haltiat itse. Valaita he käyttävät suurempien asioiden siirtämiseen paikasta toiseen.
Maan päällä merihaltiat lähinnä kävelevät, sillä he eivät ole oppineet luottamaan mihinkään nelijalkaiseen olentoon.
Näille haltioille suku on yleisesti tärkeä. Suvun kanssa puuhastellaan päivän aikana, syödään ja tehdään työtä. Suvun vanhimmat ja oppineet naiset ovat kunnioitettuja ja heitä pidetään perheiden "johtajina." Merihaltioiden perheeseen kuuluu ainakin äiti, hänen miehensä, äidin äiti ja lapset. Perheen kanssa samassa talossa asuu miespalvelija, jonka tehtävänä on perheen äidin miehen auttaminen kotiaskareissa.
Merihaltioilla on sukunimet, jotka koostuvat kahdesta osasta, itse sukunimestä ja etuliitteestä. Im-Zuren tarkoittaa maanpäällä asuvaa Zurenin sukuun kuuluvaa, kun taas ar-Zuren tarkoittaa meressä asuvaa Zurenin sukuun kuuluvaa.
Merihaltioiden yhteiskunnassa on sallittua, että naisilla on hyvin vähän vaatetusta, joka peittää vain kaiken intiimimmät alueet, kun taas miehien oletetaan pitävän kaapuja, joissa on aukot eville. Naisten vaatteet on valmistettu joko korallista, simpukoista tai maanpäällisistä kevyistä metalleista, kun taas miesten kaavut on maanpäällisten kasvien kankaista tehtyjä, joiden kanssa on vaikea uida nopeasti, sillä ne ovat painavia.
Naiset käyttävät paljon erilaisia koruja, joiden materiaali voi olla jokin metalli, helmet, korallit ja muut merenalaiset arvokkuudet. Korut voivat olla kaulakoruja, sormuksia, riipuksia, tiaroja ja lävistyskoruja. Merihaltianaisella voi olla lävistyksiä esimerkiksi korvissa ja naamassa, joskus myös evissä. Miehillä harvoin on muuta kuin korvakoru, joka tarkoittaa, että mies on solminut pyhän liiton jonkin naisen kanssa.
Merihaltianaiset antavat hiustensa kasvaa pitkiksi ja he usein letittävät ne kauniisti tai pitävät vain auki. Miesten ei anneta kasvattaa pitkiä hiuksia, vaan heidän täytyy leikata ne usein.
Merihaltiat saattavat tatuoida ei-suomujen peitossa olevaa ihoansa erilaisin symbolein, joista suosituimpia ovat suurjumalatar Arraelia tarkoittava aalloista koostuva ympyrä, erilaiset aalloista muodostuvat kuviot ja muut heille tärkeät symbolit. Tatuoinnit ovat lähes poikkeuksetta kultaisia ja se väri saadaan pyhän numikir-kalan suomuista.
Meressä asuvat haltiat tuottavat taiteensa kaiverruksin kallioihin ja rakennusten koralliseiniin. Maan päällä he maalaavat lähinnä tauluja. Niin meressä kuin maallakin tavataan myös veistäjiä, jotka tekevät patsaita. Aiheet käsittelevät usein suurjumalatar Arraelia ja merihaltioiden historiaa. Yleisiä aiheita on myös maisemat ja merenalaiset eläimet.
Merihaltiat nauttivat myös musiikin tekemisestä ja heillä on lauluja kaikesta mahdollisesta. Monissa kaupungeissa on kouluja, joissa merihaltiat voivat oppia laulamaan näitä lauluja.
Merihaltiat eivät koskaan syö kalojen tai muidenkaan meren eläinten lihaa. Heidän ateriansa koostuu lähinnä erilaisista meren kasveista ja maalla elävät merihaltiat syövät myös maalla kasvavia kasveja, marjoja ja hedelmiä. Maanpäällisen merihaltiat ovat myös kuuluisia viineistään, joita he tekevät meressä kasvavista zherethar -marjoista.
Ruokailu on perheen yhteinen tapahtuma, johon myös miehet ovat kutsuttuja. Miehet kuitenkaan eivät saa juoda viinejä tai muita "arvojuomia."
Merihaltiat käyttävät ruokiensa maustamisessa lähinnä Arinumin soilla kasvavia yrttejä ja maustekasveja.
Merihaltioiden isoimpana toimeentulomenetelmänä on kaupankäynti. He myyvät merestä poimittuja helmiä ja muita koristeita, zherethar -viiniä, kirjallisuutta, taidetta ja Arinumin erikoisista kasveista tehtyjä tuotteita.
Kaupankäynnin lisäksi merihaltiat viljelevät maata ja myös merenpohjassa kasvavia kasveja.
Merihaltioiden sanotaan puhuvan valaiden kieltä omana äidinkielenään, mutta he harvoin puhuvat sitä muiden rotujen keskuudessa, eikä valaiden puhetta olla kuultu pitkiin aikoihin, joka vaikeuttaa uskomuksen tutkimista. Merihaltiaoppineet osaavat kuitenkin myös gawalr idhiä ja yleiskieltä. Vain näiden oppineiden annetaan toimia muiden rotujen kanssa, mutta he eivät saa puhua omaa äidinkieltään, zewaraa, heidän keskuudessaan.
Noin 55% merihaltioista osaa kirjoittaa ja lukea zewaran kielellä ja noin 7% osaa kirjoittaa ja lukea gawalr idhiä.
Meren alla on kouluja joissa nuoria opetetaan laulamaan ja kirjoittamaan. Vanhemmille on myös kouluja, joissa opetetaan käyttämään erilaisia merisodankäynnissä käytettyjä aseita, kuten maagisia varsijousia ja erilaisia harppuunoita. On myös oppilaitoksia, joissa viisaimmat opettavat Arandilin historiaa ja muiden rotujen kieliä. Maan päällä on myös samanlaisia kouluja, mutta ne yleensä painottavat kirjoittamisen ja lukemisen opetusta kuten myös eri kielten opiskelua.
Merihaltiat ovat taitavia merisodankäynnissä ja heidän merihevos- ja valasyksiköt ovat lähes yhtä tehokkaita kun thrailthilaisten laivastot. Sotastrategiat ovat pitkälle kehittyneitä.
Heidän aseet ovat usein kääpiöiden tai pohjanhaltioiden tekemiä, sillä heidän keskuudessaan ei ole paljoa seppiä. Aseiden laatu siis vaihtelee paljon. Haarniskoja käytetään harvoin ja niiden tuoman suojan korvaa sotureiden nopeat liikkumismahdollisuus ja meren alle pakeneminen.
Merihaltiat palvovat pelkästään Arraelia, mutta tunnustavat muutkin valkeat haltiajumalat. Arraelin temppelejä löytyy kuitenkin vain meren alta, jolloin muitten rotujen edustajien on vaikea päästä näkemään niiden kauneutta ja pyhyyttä. Temppelit ovat merihaltioille hyvin pyhiä paikkoja ja niihin liittyviä lakeja on melkein yhtä paljon kuin muita yhteensä. Heidän palvelusmenoissa lauletaan, esitetään näytelmiä joissa kerrotaan Arraelin teoista sekä rukoillaan hiljaa itsekseen. Temppelit sijaitsevat usein suurten korallimuodostumien sisällä ja vain alttari on merihaltioiden itsensä tekemä. Niitä koristavat kauniit merikukat ja patsaat.
Merihaltiat uskovat, että heidän kuollessaan Arrael ottaa heidät hänen kadonneisiin saleihin, Armen nath Zuriin. Siellä heidän sielunsa jatkavat ikuisesti laulamista Arraelin ja heidän esiäitiensä uroteoista ja saavutuksista. Kuolleet haudataan Arraelin temppeleiden alle.
Merihaltioilla on monia juhlapäiviä, joista suurin osa liittyy jotenkin Arraeliin. Lapsille tärkeitä ovat myös syntymäpäivät, jolloin he juhlivat syöden kakkua ja laulaen päivänsankarista lauluja.
Merihaltioilla ei ole muiden haltioiden kykyä olla kuolematta vanhuuteen, vaan he elävät yleensä noin 200 vuoden ikään.
© Launithiel 2009-2018
Template design by Andreas Viklund