Thal Elairas

Seikkailuja haltiamailla...

Lohikäärmeistä

"Kauan olen näitä mahtavia otuksia tutkinut ja viimein päättänyt tutkimustyöni. Tässä kerron teille kaiken mitä opin Arandilin lohikäärmeistä.

Tutkimukseni aikana kuljin pitkin Arandilia tavaten monia haltioita ja ihmisiä, myös kääpiöitä ja kuuntelin heidän tarinoitaan muinaisilta ajoilta ja nykyhetkestä. Mutta suurimpia hetkiäni oli kun tapasin kolme kultaista lohikäärmettä, Gelekhin, Zirdanin ja Melennoksen, Cir Gelemiaan lähimailla."

-Alanaeth Bethelin, 503 Rauhan Aika

Syntymä

Lohikäärmeet saivat alkunsa kauan sitten kun haltiajumala Qualathis heidät loi taivaanratsuikseen ja myrskyjen luojiksi. Nämä lohikäärmeet olivat suuria ja syöksivät salamoita Qualathiksen ratsastaessa niillä läpi taivaitten. Näitten lohikäärmeiden väri oli kuten salamat itse, kaiken ja ei-minkään värisiä.

Qualathiksen suuret lohikäärmeet saivat pian jälkeläisiä ja heistä tuli monen värisiä, oli punaisia, sinisiä, kultaisia ja vaikka minkä värisiä. Kaikille heille haltiajumala opetti gawalr idhin, jumalten puhetta.

Haltioiden tapaan lohikäärmeet alkoivat kutsua itseään nimellä beragas.

Elinkaari

Kuten kaikki tiedämme, lohikäärmeet syntyvät suurista kauniinvärisistä suomujen peittämistä munista, joista pelkästään on monta myyttiä.

Ensimmäisen jakson elämästään, eli noin 30 vuotta lohikäärmeenpoikanen elää joko äitinsä tai joko myös isänsä kanssa, opetellen lentämään ja tuomaan myrskyjä, sylkemään salamoita. Tänä aikana pieni lohikäärme oppii myös gawalr idhin kiemurat. Noin 5o vuoden iässä lohikäärme saavuttaa aikuisuuden, mutta ennen sitä jo hän on lentänyt pois pesämailtaan.

Lohikäärmeet elävät noin 500-1000 vuotta, suurimman osan siitä vaellellen yksin vuorilla. Vaikka lohikäärme on täysikasvuinen noin 50-vuotiaana, harva yksilö lisääntyy ennen kuin täyttää sata vuotta. Lohikäärmeet ovat hyvin nirsoja kumppaninvalinnassa ja vaikka kumppani löytyisi nuorella iällä, viettävät nämä majesteettiset olennot vuosikymmeniä yhdessä ennen lisääntymistä. Naaraalle lisääntyminen ja siihen valmistuminen vaatii runsaasti energiaa ja naaraat ovatkin vain kolmesti vuodessa hedelmällisiä. Nämä hetket sijoittuvat kevääseen, kesään ja syksyyn.

Lohikäärmeet siis viettävät elämänsä yhden kumppanin kanssa. Mikäli toinen heistä kuolee nuorena, on epätavallista, että eloon jäänyt puoliso etsisi uuden kumppanin. Sosiaalisemmat yksilöt kuitenkin kaipaavat lajitoverin seuraa. Sosiaalisista suhteista kerrotaan enemmän omassa kappaleessa.

Ennen kuolemaansa lohikäärmeet lentävät yksin Lumotuille vuorille, joilla on suuria "hautausmaita", jonne vanhukset viettävät viimeiset päivänsä. Lohikäärmeet aistivat luonnollisen kuoleman tulevan ja tietävät siirtyä Leposijoille. Kuollessaan, lohikäärmeen maaginen olemus haihtuu sen hengen mukana ja jäljelle jää vain luuranko. Lohikäärmeen värin mukaisia kukkia kasvaa muutaman päivän kuluessa luurangon ympärille, peittän jäännöksen kauniiseen väriloistoon.

Ulkonäkö

Elinympäristö

Lohikäärmeet viihtyvät parhaiten vuoristoisilla seuduilla, mutta on myös yksilöitä, jotka viihtyvät syvällä trooppisissa metsissä tai merellä kaukaisilla saarilla.

On myös lohikäärmeiden alalaji, joka on sopeutunut elämään meressä. Näiltä yksilöiltä puuttuu upeat siivet, joista on kehittynyt sen sijaan suuret ja voimakkaat evät. Myös jalat ovat surkastuneet.

Tavallisesti lohikäärmeet viihtyvät suurissa luolissa tai vanhoissa metsissä, joiden tiheydestä ne saavat suojaa. Vaikka lohikäärmeiden suomupeite suojaa kaikenlaiselta säältä, ne nukkuvat kuitenkin mieluiten suojassa.

Ravinto

Suurin osa lohikäärmeistä syö pääasiassa lihaa. Hirvet ja niiden sukulaislajit ovat yleisin saalis. Muut laiduneläimet ja suuret linnut kelpaavat hyvin myös. Meressä elävät syövät enimmäkseen suuria valaita. Metsissä viihtyvät lohikäärmeet ovat usein erikoistuneet kasviravinnon hyödyntämiseen, puut ja runsaat heinäkasvit muodostavat neljännekset niiden ruokavaliosta.

Tarut ja uskomukset