Seikkailuja haltiamailla...
Lohikäärmekääpiöt ovat polveutuneet punaparroista, jotka päättivät jättää Kääpiömantujen vuoret ja purjehtivat etelään, Arandilin mantereelle. Siellä he asuttivat alueet, jotka nykyään tunnetaan nimillä Vindurheim, Grimnor ja Kwior. Lohikäärmekääpiöt kutsuvat itseään nimellä dirvatur, kotinsa jättäneet. Mutta heidän yleisnimi tulee siitä, kun lohikäärmeherra Vindur Valkoinen onnistuin kesyttämään Suuren Valkean, kauan kauhua kylväneen valkoisen lohikäärmeen, joka lupasi ikuisen voiman kutsua Suuren Valkean jälkeläisiä.
Lohikäärmekääpiöt ovat noin 120cm pitkiä ja kääpiöiksi he ovat hyvin siroja. Heillä on vaalea iho, kuten serkuillansakin, mutta toisin kuin punaparroilla, lohikäärmekääpiöillä on aivan valkoiset tai harmaat silmät ja vaalea tukka. Punaparrat sanovat, että tämä muutos johtuu dirvaturien auringon alla juoksemisesta ja ovat pilanneet itsensä näin, kun taas jotkut uskovat Suuren Valkean antaneen heille tämän erilaisen ulkomuodon. Lohikäärmekääpiöt elävät noin 200-vuotiaiksi.
Lohikäärmekääpiöt ovat ainoita kääpiöitä, jotka osaavat taikoa ja joilla ylipäätään on magian lahja. Lohikäärmekääpiöillä on myös synnynnäinen lahja lukea ja kirjoittaa Valkean Riimuilla. Toisin kuin muut kääpiöt, dirvaturit ovat parempia käsittelemään lyhyitä miekkoja ja nuijia, kun taas kääpiöillä yleensä on suuret sotakirveet ja lyömämiekat.
Lohikäärmekääpiöiden keskuudessa velhot ovat arvostettuja ja yleensä vain velhoille annetaan voima kutsua Valkean lohikäärmeitä. Nämä lohikäärmeherroina tunnetut velhot ovat sukunsa ja kaupunkinsa johdossa. Suvusta voi olla ainoastaan yksi kääpiö kerrallaan lohikäärmeherrana.
Lohikäärmekääpiöiden kylät ovat yleensä hyvin pieniä, joissa asuu noin parikymmentä perhettä, jos Kwiorin kaupunkia ei lasketa. Kylissä rakennukset ovat hyvin lähekkäin toisiaan. Talot on rakennettu kivestä ja ne ovat yksinkertaisia. Kääpiöiden tapaan talot ovat yksikerroksisia. Kyliä ei ole suojattu muurein, vaan lohikäärmekääpiöt rakentavat kylänsä paikkoihin, joita on luonnollisesti helppo puolustaa, kuten kukkuloille.
Lohikäärmekääpiöt eivät pidä orjia, vaan tekevät kaiken työn itse ja yksilöitä, jotka ovat taitavia käsistään, arvostetaan paljon.
Lohikäärmekääpiöperheet asuvat yleensä vain lähimmäisten sukulaistensa kanssa. Perheessä voi olla isä ja äiti ja näiden lapset. Lapset muuttavat yleensä pois kotoaan noin 20 vuoden iässä.
Lohikäärmekääpiöillä ei ole ylös kirjoitettuja lakeja, vaan jos joku käyttäytyy tavalla, josta jokin ei pidä, kokoontuu dirvaturit käräjille, joissa yhdessä päätetään ansaitseeko kyseinen kääpiö jonkinlaisen tuomion.
Toisin kuin muut kääpiöt, lohikäärmekääpiöt ovat oppineet pitämään hevosista ja he liikkuvat paljon kwiorinponeilla, joista he ovat tunnettuja. Kwiorinponit ovat pieniä, mutta kestäviä ja ovat sopeutuneet vuoristoiseen maastoon.
Lohikäärmekääpiöiden mailla ei ole kivettyjä teitä, vaan he kulkevat pienillä ajan myötä muodostuneilla vuoristopoluilla.
Lohikäärmekääpiöitten suvun johdossa on kulloinenkin lohikäärmeherra, joka voi olla joko mies tai nainen, nuori tai vanhus. Suvun lohikäärmeherra päättää muun muassa sukunsa avioliitoista ja sodista muiden rotujen kanssa.
Lohikäärmekääpiöillä ei ole sukunimiä vaan samannimiset henkilöt samassa kylässä erotetaan joko erikoisella liikanimellä, mutta myös jos esimerkiksi kääpiön nimi on Tokk ja hänen isänsä on Galm, tunnetaan Tokk nimellä Tokk Galminpoika.
Lohikäärmekääpiöt eivät välitä hienoista vaatteista toisin kuin esimerkiksi haltiat ja emeraanit. Lohikäärmekääpiöiden vaatteet ovat tehty koko villasta, puuvillasta tai nahkoista ja turkiksista. Vaatteita ei edes värjätä. Yleisimmät vaatteet ovat yksinkertainen villatunika, housut, nahkasaappaat ja turkisviitta.
Lohikäärmekääpiöt eivät koristele itseään muuten kuin kaulakoruilla, jotka kuvaavat Suurta Valkeaa. Riipuksen sanotaan suojelevan sen kantajaa. Suuren Valkean korussa on kultaisella pohjalla hopeinen lohikäärme.
Lohikäärmekääpiöt eivät harrasta kuvataidetta lähes ollenkaan. Musiikin puolellakin he oikeastaan vain laulavat ylistyslauluja lohikäärmeilleen ja esi-isilleen. Lohikäärmekääpiöt eivät käytä muita soittimia kuin erilaisia rumpuja.
Lohikäärmekääpiöt käyttävät ruuanlaitossa hyödykseen pelloilta saamaansa viljaa ja Kwiorin niityillä paimentamiaan lampaita. Lohikäärmekääpiöt juovat aterioillaan joko vettä tai erilaisia rommeja. Lohikäärmekääpiöiden rommit ovat ehkä parasta, mitä Arandilin mantereella on.
Lohikäärmekääpiöt ovat kiinnostuneet mausteista, joita etelän ihmiset ja haltiat käyttävät ja kokeilevat niitä eri ruuissa. Joidenkin mielestä lohikäärmekääpiöiden ruuat ovat aivan liian mausteisia. Lohikäärmekääpiöt ovat myös harvoja, jotka suolaavat lihansa tai laittavat ne kylmään ulos, jotta ne säilyisivät pitempään.
Lohikäärmekääpiöt elävät lähinnä maanviljelyllä ja keräilemisellä. He viljelevät erilaisia viljoja ja keräävät Kwiorin ilmastossa kasvavia marjoja, sieniä ja muuta hyödyllistä. He myös kasvattavat lampaitaan, joiden lisäksi he metsästävät poroja ja joitakin suuria lintuja. Lohikäärmekääpiöt eivät käy kauppaa muiden rotujen kanssa, paitsi ostaessaan mausteita.
Lohikäärmekääpiöt puhuvat yleiskielen lisäksi tökkur gimiä, esi-isien kieltä, jota kaikki Kääpiömantujen kääpiöt muinoin puhuivat.
Jokainen lohikäärmekääpiö osaa kirjoitta Valkean Riimuilla, mutta vain noin 0,8% osaa kirjoittaa yleiskielellä.
Lohikäärmekääpiöillä ei ole koululaitoksia, joita haltioilla on, kuten esimerkiksi lain koulua tai minstrelikouluja. Niiden sijasta lohikäärmekääpiöillä on Kwiorissa suuri velhokoulu, jossa opetetaan myös lohikäärmeherroille heidän tarvitsemiaan tietoja. Velhokoulussa opetetaan velhoille kaiken muun lisäksi myös lohikäärmeiden kouluttamista.
Lohikäärmekääpiöiden kouluissa opetus on hyvin laadukasta, vaikka monet haltiat eivät sitä haluaisi myöntää, sillä lohikäärmekääpiöiden opetus on lähes kokonaan konkreettista, kun haltioilla arvostetaan teoriaa enemmän.
Lohikäärmekääpiöt käyttävät sodissa lähinnä valkoisia lohikäärmeitä, joilla velhot ratsastavat kylväen pelkoa ja ampuen loitsujaan ja lohikäärmeen tulta vihollisensa niskaan taivaista. Ne, joilla ei ole magian tai lohikäärmeillä ratsastamisen taitoa, ratsastavat luotettavilla kwiorinponeilla taisteluun raskaissa haarniskoissa nuijien ja miekkojen kanssa.
Lohikäärmekääpiöt takovat haarniskansa ja aseensa tavallisesta teräksestä, joihin he sitten kaivertavat Valkean Riimuilla erilaisia loitsuja. Haltiat kuitenkin ovat sitä mieltä, ettei valkean Riimuilla ole mitään maagisia vaikutuksia, vaan ne ovat vain dirvaturin humpuukia.
Lohikäärmekääpiöiden yleisin sotataktiikka on sellainen, että lohikäärmejoukot yllättävät vihollisen, jonka jälkeen ratsumiehet piirittävät vihollisen.
Lohikäärmekääpiöt eivät usko jumaliin, joihin muut rodut saati sitten haltiat uskovat. Suuri Valkea on kuitenkin heille lähes jumalankaltainen olento. Lohikäärmekääpiöt järjestävät muutaman kerran vuodessa suuret juhlat Kwiorissa, jolloin he kutsuvat Suurta Valkeaa ja tämän herraa Vindur Valkoista luokseen juhlimaan. Suuri Valkea ja Vindur osallistuvat yleensä juhliin. Suuren Valkean juhlissa juodaan ja syödään ja lauletaan paljon.
Muitten kääpiöiden tapaan lohikäärmekääpiöt eivät usko kuolemanjälkeiseen elämään.
© Launithiel 2009-2018
Template design by Andreas Viklund