Thal Elairas

Seikkailuja haltiamailla...

Numikir-kala

Trailthilaiset kutsuvat kalaa myös kultahelmaksi.

Ulkonäkö

Numikir on noin 60cm pitkä kala, joka on väriltään turkoosin sininen keltaisilla evillä. Kalan evät ovat kuin kultaiset röyhelöt aatelisen päällä. Myös numikirin kyljissä on kellertäviä täpliä. Kalan silmä on oranssin värinen ja hyvin viisaan oloinen. Numikir voi elää jopa 80-vuotiaaksi ja saattaa painaa melkein 15 kiloa. Suurin osa kaloista on kuitenkin paljon pienempiä.

Levinneisyys ja elinympäristö

Numikir viihtyy pääasiassa Arinumin lähistöllä sijaitsevissa lämpimissä merivesissä. Myös Trailthin ja Etelä-Vindurheimin lähistöltä sitä on tavattu suhteellisen paljon. Laji viihtyy mielummin lähellä rannikkoja, kuin syvemmissä vesissä. Erityisesti erilaiset merikukat ja koralliriutat vetävät numikiria puoleensa. Árrilille numikir on pyhä ja rauhoitettu, mutta muut rodut pitävät sitä saaliskalana muiden joukossa.

Ravinto ja lisääntyminen

Numikir syö pienempiä kaloja, meren pieneliöitä ja on se tavattu imeskelemästä tummia levälajejakin. Sille ei kuitenkaan kelpaa itseään muistuttavat pienet kalalajit. Mikäli Arinumissa kasvavia zhri-marjoja on päätynyt mereen, ovat ne numikirin suosikkiherkkua.

Numikir-naaras laskee mätinsä rannan tuntumaan, paikkaan, jossa on sekä tietynlaisia leväkasveja, että kukkia. Sen jälkeen koiras hedelmöittää mädin. Poikaset kuoriutuvat noin kuukauden kuluttua ja elävät aluksi naaraan valitsemassa ympäristössä, jossa on paljon ruokaa. Kasvaessaan numikirit viihtyvät yhä enemmän yksinään ja kokoontuvat parveksi vain kutuaikana. Numikirit tulevat sukukypsiksi noin viisivuotiaina.

Taruja, uskomuksia ja muuta

Haltiatarujen mukaan aikojen alussa suurjumalatar Arrael loi merihaltiat merta rakastavan suurhaltian hiuksesta ja numikir-kalan suomusta. Haltiarotujen edustajat eivät kyseenalaista uskomustaan, mutta ihmis- ja kääpiörodut pilkkaavat "kalaväkeä", jotka mukamas ovat sukua haltioista ylväimmille ja kaloille.

Etelän ihmiset sanovat, että haltioiden jumalat ovat käskeneeet numikiria olla syömättä omia lajitovereitaan, koska eiväthän merihaltiatkaan syö toisiaan. Haltiat eivät pidä tästä näkemyksestä, sillä heistä se halventaa merihaltioita, vaikka heidän luomisessaan osana on ollut numikirin suomu.

Árril kuitenkin uskoo, että numikir-kalan sydän voi parantaa pahimmatkin haavat, jos sitä lisää hoitavaan voiteeseen. Kalan tappaminen on kuitenkin kansalle kiellettyä ja vain epätoivoisimmat uskaltavat kokeilla tätä parannuskeinoa kuolemanrangaistuksen uhalla.