Seikkailuja haltiamailla...
Pohjankääpiöt ovat polveutuneet Kääpiömantujen mustatukista, jotka punapartojen kanssa lähtivät tutkimaan etelässä sijaitsevaa Arandilin mannerta. Toisin kuin punaparrat, mustatukat olivat innoissaan tavatessaan haltioita ja pyrkivät oppimaan heiltä kaikkea mahdollista. Nämä mustatukat muuttivat Harakrashin maille, pohjanhaltioiden valtakuntaan asumaan. Pohjankääpiöt kutsuvat itseään nimellä arantakhtur, haltioiden ystävät. Muut kääpiöt kutsuvat heitä nimellä vindharkos, kotinsä jättäneet.
Pohjankääpiöt ovat kääpiöistä pisin rotu, he ovat noin 130cm pitkiä. Heidän hiuksensa sekä partansa ovat jo syntymästä asti aivan valkoiset, kuten pohjanhaltioillakin. Pohjakääpiöiden silmät ovat ruskeat tai mustat kuten mustaparroillakin.
Pohjankääpiöillä ei ole kääpiöiden tapaan magian lahjaa, mutta he osaavat silti lumota aseita maagisten esineiden avulla, joita he yleensä pohjanhaltioilta saavat. Pohjankääpiöt muiden kääpiörotujen tapaan käsittelevät parhaiten suuria sotakirveitä ja lyömämiekkoja, vaikka sotaisuuteen eivät tähtääkään.
Pohjankääpiöiden yhteiskuntarakenne perustuu kovin pohjanhaltioiden omaan, sillä heillä ei ole omaa valtakuntaa, toisin kuin muilla roduilla. Mutta heidän keskuudessaan sepät ovat suuressa arvossa ja mestarisepät usein johtavat pohjankääpiöyhteisöjä pohjanhaltiakylissä.
Pohjankääpiöillä ei ole omia kyliä, vaan he asuvat pohjanhaltioiden kaupunkien ja kylien rajamailla pienissä kivirakennuksista, joista heidät tunnetaan, sillä pohjanhaltiat itse asuvat lähinnä puutaloissa. Rakennukset ovat yksikerroksisia, kuten kääpiöillä on tapana.
Perheet ovat pieniä ja oikeastaan vain lähimmäiset sukulaiset kuten vanhemmat ja pienet lapset asuvat samoissa taloissa. Lapset muuttavat omilleen noin 35 vuoden iässä.
Pohjankääpiöt ovat lohikäärmekääpiöiden kanssa ainoita, jotka käyttävät hevosia matkustaessaan. Mutta toisin kuin lohikäärmekääpiöt, pohjankääpiöt käyttävät isoja hevosia ponien sijaan. Nämä kääpiöt ovat saaneet hevosensa pohjanhaltioilta vaihtokauppana pajatuotteistansa.
Pohjankääpiöille kaukana muista kääpiöistä on perhe hyvin tärkeä. Vaikka samassa talossa asuu vain pieni ydinperhe, käyvät kääpiöt toisten sukulaistensa luona usein. Pohjankääpiöt arvostavat suvun vanhimpia todella syvästi, ja he usein kertovat nuorille tarinoita vanhoista suurista taisteluista ja muusta nuoria kiehtovista aiheista.
Pohjankääpiöillä on sukunimet ja usein jopa haltiamaiset sukunimet.
Pohjankääpiöt suosivat vaatteissaan yksinkertaisuutta. Vaatteet ovat tehdyt villasta tai puuvillasta. Vaatteet ovat lähes aina yksivärisiä, mutta vaurailla pohjankääpiöillä saattaa olla jopa värjätyt silkkivaatteet, mutta heitä pidetään outoina pohjankääpiöiden keskuudessa. Tunikat ovat yleisimpiä vaatetyyppejä, joita pohjankääpiöt pitävät yllään.
Pohjankääpiöillä vaikka onkin taitavia seppiä, he eivät kuitenkaan tao koruja kansalleen, vain aseet, haarniskat ja muut sotimiseen sopivat välineet valmistuvat seppien pajoissa. Eli pohjankääpiöt eivät käytä juurikaan koruja. Korvakorut ovat ehkä ainoita, joita he pitävät.
Kääpiöiden tapaan pohjankääpiöt kasvattavat pitkät hiukset, joita he pitävät poninhännällä. Parran he antavat myös kasvaa pitkäksi ja sitä koristellaan komeasti.
Pohjankääpiöt eivät ole kovin taiteellista väkeä ja heidän ainoa taiteenlajinsa on takominen. Jokainen miekka, jokainen kilpi on taidetta. Miekkoihin, kilpiin ja haarniskoihin kaiverretaan kuvia taisteluista ja suurista henkilöistä, ehkä kantajan tai takojan nimi ja urotyöt.
Kuvataiteesta välittämättä pohjankääpiöt ovat kuitenkin taitavia laulamaan ja heidän laulunsa on ikivanhoja ja kertovat ajoista heidän vielä asuessaan Kääpiömannuilla.
Pohjankääpiöiden ruoka sisältää lähinnä lihaa ja kalaa. Pohjanhaltioiden tapaan hekään eivät syö hevosenlihaa. Viljat ja muut kasvit ovat harvinaisia pohjankääpiöiden ruoissa, mutta kunnon ruisleipää ei voita mikään, sanovat nämä lyhyehköt soturit.
Pohjankääpiöt juovat paljon simaa. He juovat sitä vaikka millä aterialla ja millä mitalla, eikä heistä ole outoa olla hieman humalassa keskellä päivää tai vaikkapa sepänpajassa työskennellessään. Sima on hyvin käynyttä ja siihen lisätään paljon hunajaa, jota saadaan Shironin maasta, sillä mehiläiset Harakrashisssa eivät tuota yhtä makeaa hunajaa, jota kääpiöt tarvitsevat.
Pohjankääpiöiden toimeentulo tulee sepänpajojen tuotteiden myynnistä muille kansoille, jolla he tienaavat varsin hyvin ja suurin osa pohjankääpiöistä, etenkin seppien suku, on hyvin rikasta.
Rukiinsa ruisleipiä varten pohjankääpiöt joutuvat ostamaan emeraaneilta.
Pohjankääpiöt puhuvat omana kielenään tökkur gimiä, kuten muutkin kääpiöt. He puhuvat myös taitavasti yhteiskieltä ja jotenkin gawalr idhiä.
30% pohjankääpiöistä osaa kirjoittaa taitavasti, mutta jopa 90% tuntee aakkoset ja osaa lukea.
Vaikka näillä kääpiöillä ei olekaan omia kaupunkeja, on heillä silti hienoja kouluja. Kouluissa opetetaan kirjoittamaan ja lukemaan niin vindarosia, yhteiskieltä kuin gawalr idhiä. Heillä on myös upeissa kivirakennuksissa suuria sota-akatemioita. Näihin ovat kaikkien rotujen edustajat tervetulleita ja niissä käydään läpi niin sodankäyntitaktiikoita, kuten myös suurten aseiden käyttöä
Pohjankääpiöillä on pitkälle kehittyneet sodankäyntitaktiikat ja aseet. Haarniskoista he eivät pahemmin välitä ja ei olisi kumma näky, jos vastaan tulisi pohjankääpiö valtavan kirveen kanssa pelkissä alushousuissa.
Pohjankääpiöt ovat myös kuuluja heidän ”bersekki-sotureistaan”, jotka ovat valjastaneet vihan voiman yhdeksi tappavimmista aseistaan.
Muiden kääpiöiden tapaan nämäkään kääpiöt eivät usko minkäänlaisiin jumaliin, mutta heidän esi-isiensä palvonta voisi muista roduista vaikuttaa jumaltenpalvelukselta. Vainajien haudat ovatkin kauniita valkoisesta kivestä rakennettuja ja jokin haltia voisi äkkiseltään luulla sellaista temppeliksi. Haudoissa on suuria patsaita, jotka kuvaavat vainajia ja seinille on maalattu vainajien viimeisiä taisteluja.
Pohjankääpiöhautajaisissa lauletaan paljon ja ei olisi ihmeellistä nähdä pienimuotoinen taistelunäytös vainajan kunniaksi. Simanjuonti ja syöminen kuuluu oleellisesti hautaijaisiin.
Suurin juhla näiden kääpiöiden keskuudessa on ”uudenmaan juhla”, jota juhlitaan sen muistoksi, kun pohjankääpiöt löysivät Arandilin ja Harakrashin valtakunnan. Muita juhlia on Esán juhla, jota juhlitaan Nemaran Vesien 10. päivänä suuren sepän, Esán, kunniaksi. Esán juhlassa juodaan paljon simaa ja taotaan mitä ihmeellisimpiä esineitä yrittäen hipoa Esán taitoja.
© Launithiel 2009-2018
Template design by Andreas Viklund