Seikkailuja haltiamailla...
Tässä on kerrottuna koko Arandilin historia lähinnä haltioiden silmin, mutta myös osittain kääpiöiden, emeraanien ja pimeyden rotujen edustajien näkökulmasta.
Jumalten Ajan alkuvuosista ei tiedetä paljoa. Ainoa, Jumalista ensimmäinen harvoin puhuu hetkistä, jolloin hän heräsi uudestaan Thal Elairasin pinnalla. Tiedetään kuitenkin, että kului noin sata vuotta, kun Ainoa ja hänen Tuulten Henget olivat ainoat elävät olennot Thal Elairasilla. Arvioidaan, että vuosi olisi ollut 120, kun suurjumalatar Lashrael syntyi Ylashin liekeistä Ainoan tahdosta. Samoihin aikoihin syntyi myös Grashrael, joka heti syntymänsä jälkeen toi metsät ja muun kasvillisuuden maailmaan. Imarael oli myös yksi suurjumalattarista jotka syntyivät noihin aikoihin ja hän muotoili maat ja Grashraelin kanssa antoi kasveille elämän. Tuulten Henkien suruista syntyi suuret valtameret, joiden syvimmissä syvänteissä syntyi Arrael. Arrael loi meren asukit ja kaikki muut sen ihmeet.
Aikaa kului ja sen saatossa suurjumalattaret ja heidän herransa, Ainoa, loivat nyt jo lähes valmiiseen maailmaan eläimiä, mutta heistä jumalat tekivät lähes mykkiä. Sillä seuraavaksi tulivat haltiat, ja jumalat tiesivät, etteivät edes nämä heidän jalot lapsensa kestäisi eläimien kertomia totuuksia, mikäli eläimet osaisivat puhua.
Oli vuosi 1300 Jumalten Aikaa, jumalat kokivat maailman olevan jälleen niin valmis kun se vain voisi olla haltioille. Tahdonvoimallaan jumalat muovasivat kaikesta olevasta uuden, heidän veroisensa lajin, haltiat, suurhaltiat. Suurhaltioille he antoivat oman kauneutensa, magian lahjan sekä rajattoman viisauden.
Alussa kaikki jumalat vastasivat haltioidensa pyyntöihin ja rukouksiin, mutta ensimmäisenä suurjumalatar Arrael pahastui, kun huomasi, ettei monikaan näistä suurhaltioista välittänyt merestä, jossa jumalatar itse asui. Niinpä Arrael meni ainoan palvelijansa luokse, Arithorn oli miehen nimi, ja miehen nukkuessa, Arrael otti häneltä hiuksen ja poistui merenalaisiin saleihinsa. Saleissa hän otti numikir-kalan suomun ja siitä, sekä suurhaltian hiuksesta hän loi oman kansansa, merihaltiat. Oli vuosi 1800.
Seuraavaksi suurjumalatar Grashrael valikoi suurhaltioista etenkin ne, joilla hän näki olevan suurin rakkaus metsiä ja sen asukkeja kohtaan. Nämä haltiat suurjumalatar vei Ygrashiin, Suureen Metsään, jossa hänen oma palatsinsa sijaitsi ja synnytti haltioilleen jälkeläisiä. Syntyi metsähaltiat ja oli vuosi 1890.
Vuosien saatossa syntyi myös muita, suurjumalattaria vähäisempiä jumalia, joilla kuitenkin oli suuret voimat hallita omaa elementtiänsä. Heistä esimerkkinä ukkosenjumala Qualathis, Ainoan poika, joka hallitsee ukkosta, salamia ja myrskyjä.
Ja niin tuli vuosi 2000 Jumalten Aikaa ja suurhaltiat olivat tutkineet riittävästi Arandilin mannerta, tietääkseen että Shiraelin metsä, sekä sen ympäristö tulisi olemaan heidän kotinsa. Shironiin rakennettiin paljon rakennuksia ja suuri Kuninkaiden palatsi. Vuonna 2002, 14. Elasthan Siunausta Kuninkaan Neuvosto päätti, että heitä johtaisi Arinthielin huoneen Menlanth ja hänen vaimonsa Ivaranin huoneen Lathlaenum. Kuningaskunta nimettiin Shironiksi suuren kaupunkinsa mukaan ja se silloin käsitti koko itäisen Arandilin. Kahdeksan aatelishuonetta virallistettiin ja niiden paikka varmistettiin etuoikeuksilla, joita kuningas valvoi, sillä huomattiin, että jotkin haltiat olivat erimieltä tietyissä asioissa ja saattoivat olla vaaraksi. Tätä ei tietenkään heille kerrottu, vaan luotiin uusia huoneita näille henkilöille ja kerrottiin, että oli luonnollista, ettei uusi huone saa heti kaikkia etuoikeuksia. Nämä haltiat eivät huomanneet tulleeksi huijatuksi ja kun he sen ymmärsivät, oli yhteiskuntarakenne liian syvällä jokaisen Shironin haltian mielessä, että sitä enää olisi voitu muuttaa ilman suurempaa kaaosta.
Vähäisemmät jumalat loivat myös itselleen omia seuraajia, jättejä, menninkäisiä, peikkoja ja muita otuksia, joista kuitenkin ensimmäiset havainnot olivat vasta vuonna 2034 Kuninkaan Neuvoston pöytäkirjassa.
Arraelin haltiat olivat seuranneet serkkujensa puuhia maanpäällä ja päättivät itsekin perustaa valtakunnan osoittaakseen kunniaa sekä suurjumalattarellensa sekä omillensa. Vuonna 2109 merihaltia Zhahranum im-Galawen pyysi suurjumalatartaan nousemaan Numvailin suuren marmoripalatsin valtaistuimelle ja täten uuden kuningaskunnan johtajaksi. Arrael otti kunnian vastaan mielellään ja valitsi neuvonantajikseen Meren Raadin, eli viisi merihaltioista viisainta oppinutta.
Haltioiden aika oli rauhan ja suurien viisauksien aikaa. Vuonna 154 suurhaltiat perustivat Shironin kaupunkiin ensimmäisen velhojen yhtenäisen killan, Kultaisen Siiven Opiston. Opistoon pääsivät kaikki magiaa rakastavat haltiat oppimaan lisää suurten velhojen avulla.
Haltioiden Aikana myös moni muu kilta sai alkunsa. Oli Minstrelien Kouluja sekä Viininlaulajien Yhdistymää. Nämä tapahtuivat vuosina 200-230.
Tänä Aikakautena kaikki haltiarodut elivät yhteisymmärryksessä vaikkakin näkemyksensä olivat erilaisia. Haltiat tukivat toinen toisiaan oli rotu sitten mikä. Tätä ei nähdä enää nykypäivinä kovin usein.
Vuonna 327 suurhaltioiden keskuuteen ilmestyi jumalatar Ishtara, kauneuden jumalatar ja hänen johdollaan perustettiin ensimmäisiä temppeleitä, joissa oli arvojärjestyksellä toimiva hallinto. Aikaisemmat temppelit olivat vain rakennuksia joihin jokainen sai tulla rukoilemaan ja rauhoittumaan, joissa saattoi olla jokin jumalalle omistautunut pappi, mutta ei sen enempää.
Ishtaran ilmestyttyä Shironiin saapui myös Mellan, joka opetti haltioille paperinteon sekä erilaisten musteiden salat. Myöhemmin selvisi että Mellan oli yksi Järjestyksen kolmesta jumaluudesta, joista Mellan edusti kirjanpitoa. Näin jäi taakse pelkkä musta muste ja suurille puiden lehdille kirjoittelu.
Vuonna 4 Muukalaisten Aikaa Kuninkaan Neuvoston pöytäkirjaan kirjoitettiin ensimmäiset tiedot pohjoisen meren takaa tulleista lyhyistä, mutta urhoollisista sotureista, joille haltiat antoivat kokonsa mukaan nimen kääpiöt. Muukalaisten Ajan katsotaan kuitenkin alkaneen jo neljä vuotta aikaisemmin, jolloin epävirallisia havaintoja näistä muukalaista tehtiin.
Kääpiöt ottivat itselleen Shironin silloisen kuninkaan Tal Edhellin suostumuksella läntiset osat Arandilista. Tal Edhellin näki muuten suuren sodan syttyvän, mikäli ei antaisi kääpiöille sijaa maastaan. Shiron ei silloin vielä ollut valmis avoimeen sotaan, vaikka omistikin paljon hienoja sotamaageja.
Kauan elivät nämä kaksi kansaa erillään, mutta vuonna 201 kuninkaan vaihduttua Shironissa, alkoi kaupankäynti kääpiöiden ja haltioiden välillä kuningas Arinemenennoksen johdolla.
Vuonna 461 Muukalaisten Aikaa Garathailin huone nousi Kuninkaan Neuvostoa vastaan suuressa kiistassa koskien kääpiöitä, jättejä ja muita vähäisempiä rotuja ja sanoi eroavansa Neuvostosta sekä koko kuningaskunnasta. Neuvosto antoi kahdeksannen huoneen mennä ja se itsenäistyi omaksi maakseen ja otti nimekseen Ygrash, Suuri Metsä. Kahdeksas huone oli metsähaltioiden huone, jotka alun perin eivät kannattaneet tarkkoja lakeja, joita Kuninkaan Neuvosto loi. Niinpä Ygrashin hallinnosta tuli paljon yksinkertaisempi. Jokainen kylä hallitsisi itseään kuten sen johtaja parhaaksi näki, mutta johtajilla heilläkin on joku jonka mielipidettä on hyvä kuunnella, Johtajien Johtaja, joka jollakin asteella vastaa Shironin kuningasta.
Vuonna 480, joka myöhemmin haltioiden keskuudessa tunnettiin nimellä Puhdistuksen Vuosi, suurmaagi Isthalios ja häntä seuranneet arkkimaagit uhrasivat itsensä jumalille ja viimeisillä voimillaan puhdistivat kaikkien haltioiden sielut kokoajan kasvavasta pahuudesta, itsekkyydestä ja katkeruudesta. Isthalios antoi pahuudelle muodon ja se oli ihmisenkaltaiset emeraanit.
Muukalaisten Aika sekä pitkään vallinnut rauha päättyi kun kääpiöt vihastuneena haltioiden toimiin ihmisten suhteen marssivat kohti Shironia. Silloisen kuninkaan Emellas Ath-Neran oli kutsuttava sukulaisensa metsähaltiat ja merihaltiat sekä mystisesti ilmestyneet pohjanhaltiat avukseen. Kaikki paitsi merihaltiat vastasivat kutsuun. Alkoi Suurien Sotien ensimmäinen vaihe, Kääpiövuorten Sota.
Kääpiövuoren Sodassa haltiarotujen sanotaan viimeisen kerran toimineen yhdessä hyvässä hengessä, jos nyt merihaltioita ei lasketa. Merihaltiat totesivat, että sota on liian kaukana, eikä näinollen koske heitä. Sodan alkuvaiheilla nuori kuningas Athia Feremar ei hyväksynyt jumalten palvontaa, etenkään kuiden jumalten, mutta auttoi suurhaltiaserkkujaan lähettämällä ratsuväkeä suurhaltioiden sotamaagien ja metsähaltioiden jousimiesten tueksi.
Kääpiövuoren Sodan voittivat lopulta haltiat ja kääpiöt seilasivat takaisin Kääpiömannuille. Ilman Kääpiövuoren Sotureita, eli suurhaltiamaagi Launithielia, pohjanhaltiapapitarria Thalasnumia ja Ethalaa, puolhaltiavaras Callahan Ruliusta, emeraaniritari Miakh Tenmetiä ja suririljousimies Meshavia ei sotaa olisi voitettu. Nämä uskomattomilta kuulostavat toverukset opettivat kaikille kansoille, että jopa haltia ja emeraani-ihminen voivat liittoutua suuremman pahan edessä ja olla voittoisia. Sota loppui vuonna 100 Suuria Sotia.
Kääpiövuoren Sodan jälkeen oli noin viisikymmentä rauhan vuotta, kunnes syttyi Vihan Sota. Vihan Sodassa Athia Feremar, tai Feremar Suuri, joksika hänen joukkonsa häntä kutsuivat, nousi sotaan muita haltioita vastaan, koska uskoi uskovaisten haltioiden murhanneet hänen isänsä Kääpiövuorten Sotaa edeltävä vuonna. Kääpiövuorten Sodassa voittoisista sankareista emeraaniritari Tenmet ja puolhaltia Callahan olivat jo kuolleet vanhuuteen ja Meshavi, etelän asukas oli lähtenyt takaisia Surinoriin ja Launithiel oli kuollut surusta miehensä Miakhin kuoleman takia. Näinollen vain Thalasnum ja Ethala olivat lähes ainoat haltiat Shironissa (vaikka molemmat olivatkin pohjanhaltioita) jotka tiesivät kuinka pohjanhaltiat kävivät sotaa ja kuinka heitä vastaan tulisi taistella.
Näinä vuosina omissa oloissaan eläneet merihaltiat kuulivat jälleen serkkujensa sodista ja tällä kertaa uutiset olivat kahta kauheampia. Feremar oli vallannut ja polttanut lähes kokonaan Pohjois-Shironin. Niin kenenkään muun kuin merihaltioiden tietämättä Thril nath Arrael, Arraelin lapset, kokosivat kauniit joutsenlaivansa ja purjehtivat pitkän matkan (mutta nopeasti kuin joutsen taivaalla) Harakrashiin ja hyökkäsivät mereltä käsin Harakrashin pääkaupunkiin, Kaldidoriin. Kaldidorissa merihaltia Zharaskha, erityisen taitava miekkamies haastoi Feremar Suuren kaksintaisteluun miekkailussa. Jos hän voittaisi, Feremar luopuisi sodasta ja antaisi suurhaltioille maansa takaisin. Zharaskha kuitenkin kaatui Feremarin käytettyä taikoja vasten sovittuja sääntöjä. Vihastuineina Thril nath Arrael polttivat koko Kaldidorin maan tasalle ja veivät Feremarin mukanaan Arinumiin.
Menetettyään kuninkaansa Harakrashin joukot menettivät taisteluintonsa ja pakenivat takaisin mailleen. Thalasnum johti viimeisiä taisteluja pohjanhaltioita vastaan ja Ethala puolestaan huolehti papittarenvoimillaan haavoittuneista. Johtajaa vailla uitheril, pohjanhaltiat, luopuivat sodasta ja Vihan Sota päättyi. Koskaan ei kuitenkaan selvinnyt kuinka kävi Feremar Suurelle, joka joutui mystiseen Arinumiin.
Suurten Sotien vuosi 147, Sotamaagien kilta järjestetään.
Oli vuosi 150 Suuria Sotia ja oli toinen rauhan aika. Rauha kesti sata vuotta, kunnes Kääpiöt palasivat mukanaan pohjoisen ihmisiä, nödureita.
Vuonna 250 Suuria Sotia Shrinonin valtaistuimella oli istunut kuningatar Quennera Galathaslainen 50 vuotta. Kääpiöt sekä Vindarasin nödur-ihmiset palasivat aikomuksenaan kostaa haltioille heidän poisajamisensa. Seurasi niinsanottu Tuhatvuotinen Sota. Tämän ajanjakson aikana syntyneet haltiat ja ihmiset alkoivat pitää sotaa normaalina, sillä eiväthän he olleet nähneet rauhaa. Kun nämä nuoret nousivat valtaan, sota vain jatkui vanhimpien rauhanaikeista huolimatta.
Vuonna 1272 Suuria Sotia Quennerra oli kaatunut jo monta monta vuotta sitten ja hänen veljensä hallitsi Shironia. Tuhatvuotinen Sota päättyi, jälleen kerran suurien sankareiden ansiosta.
Suurten Sotien vuonna 1800 Gelevanth nousi jälleen kerran sotaan kääpiöitä vastaan.
Vuonna 1845 Jumalten Sota päättyy.
1900 Suuria Sotia Kwiorin kääpiöt solmivat rauhan haltioiden kanssa.
Vuonna 1999 kääpiökuningas Velma sopii rauhan haltioiden ja ihmisten kanssa. Suuret sodat ovat ohitse.
Suuret Sodat olivat ohi ja kääpiöt ja heidän liittolaisensa nödur oli ajettu pois Arandilista jälleen kerran. Vain näihin sotaan osallistumattomat kääpiöt, kuten Grimnorin ja Kwiorin kääpiöt saivat jäädä. Länsi-Arandil oli siis nyt aivan tyhjä, mutta sinne muutti suurhaltioita keskiosiin pitämään vartiota ja metsähaltioita entisen Vindurheimin eteläisiin metsiin, jotka olivat lähes kuten Ygrashin metsät.
Kauan kestettyään rauha jälleen rikkoontui. Pitkään haltioiden kanssa kauppaa tehtyään emeraanit kuulivat, kuinka heidät oli haltioiden mukaan luotu. (kts. Emeraanien maailmankuva) ja he nousivat aseisiin. Vanhoja tarinoita Miakhista ja Launithielista, ensimmäisestä ja silloin luultiin, että viimeisestä, haltian ja ihmisen välisestä rakkaudesta, hävettiin molemmin puolin. Suuri sotapäällikkö Thalasnum oli yhä elossa, vaikka pohjanhaltia olikin, eikä omannut muiden haltioiden kuolemattomuutta.
© Launithiel 2009-2018
Template design by Andreas Viklund